maanantai 21. marraskuuta 2011

Valkosuklaa konvehdit vanilja-lakritsisydämellä

Muiden blogeja selatessa, olen ihastellut sieltä löytyviä täytekonvehteja. Pitkään olen tahtonut jo päästä kokeilemaan onnistuuko sellaisten tekeminen miulta. Tavallaan se onnistui, tai kolme seitsemästä! :D Todennäköinen ongelma oli se, etten saanut suklaata temperoitua täsmälleen sopivaan lämpötilaan, kun en omistaa minkäänlaista lämpömittaria. (Paitsi lihalämpömittarin, mutta siitä ei apua ole :D) Toinen ongelma saattaa olla, että muottina käytin silikonista jääpalamuottia. Jos olis ollut oikea konvehtimuotti, olis irtoaminen varmaan ollu vähän helpompaa. Mutta hauskaa ja suht helppoa se oli, vaikka pelkäsin pahinta. 

Tässä vähän työvaihe kuvia.

 Suklaa kipattu muottiin ja tässä valutellaan ylimääräiset pois, niin että jää vain ohuehko kuori. Tässä kohdin tuli sellainen moka, etten laittanut muottia ääriään myöten täyteen suklaata. Se tuli mieleen vasta kun olin laittamassa täytettä kuoren sisään.

 Vanilja-lakritsitäytetää suklaakuoren sisään. Täytteen tein Blå Bandin vaniljavanukas aineksesta (yhdestä pussista, jäi yli ihan reilusti. Pitänee tehdä lisää konvehteja :)) johon lisäsin suunnilleen desin Rainbown lakristikastiketta ja puolisen desiä maitoa. 
Valmiit konvehdit. Kuvassa vain kuusi, kun yksi halkesi niin huolella, että en saanut sitä enää liikuteltua kuin suuhuni. ;) Pinta jäi mataksi, mikä vähän harmittaa. En tiedä johtuuko muotista, suklaasta, temperoinnin pieleen menosta vai jostain muusta, mistä?! 
Halkaistu herkku. Maistui hyvälle. Ainut miinus on valmis vaniljavanukkaan pahvilaatikkomainen sivumaku. :) Täytynee tehdä joskus ihan itse, niin pääsee siitäkin ongelmasta! :D Kaiken kaikkiaan oon ihan tyytyväinen ensimmäiseen konvehtikokeiluuni. Ois se voinut mennä enemmänkin penkin alle! :D

*Edit* Tein illalla vielä toisen satsin näitä, kun kerran ostin suklaata kolme levyä. Noh, lakutäytehän loppu kesken jossain välissä, joten piti keksiä kaapin sisällöstä jotain kivaa loppuihin. Päädyin manteliliköörissä liotettuihin rusinoihin. Siltikin suklaata jäi vielä yli, joten tein sitten ihan sydämen muotoisia valkosuklaita lopusta suklaasta. Tämä toinen erä lähti muotista halkeilematta irti. Saattaa vaikuttaa se, että kuoresta tuli vähän paksumpi kuin edellisessä satsissa ja yritin temperoida suklaata vähän paremmin, joten ihan selvää kehitystä oli havaittavissa! :D

lauantai 19. marraskuuta 2011

Ruusuja, lehtiä ja minttusuklaa fudgea

Aamulla tuli mieleen, että pitäisi joulukakkuun tekemiini joulutähtiin tehdä lehdetkin, samaten ruusuihin joita aiemmin väsäilin. Niinpä kaivoin marsipaanit jääkaapista ja aloin puuhastelemaan. Muutama tovihan siinä vierähti, kun useamman lehden väsäili käsipelillä, kun ei niitä lehtimuotteja vielä ole. Ihan kivan näköisiä niistä kuitenkin tuli. Ruusunlehtien röpelöiseen reunaan paras apu on tuorekelmupaketin muovinen repäisy kappale. Kyllä keinot aina löytyy kun on jollekin tarvetta! :D












Innostuin vielä tekemään ylijääneestä oranssista ja keltaisesta marsipaanista ruusuja. Päätin kokeilla tehdä kaksivärisen ruusun. Harmillisesti ei vaan näy ihan hirmu selvästi, että se on kaksi värinen. Mutta sentään edes vähän näkyy! :)

Huomasin myös, että haarukan otinosan kovamuovinen osa on hirmu näppärä marsipaanin muovaamiseen. Siinä on hyvä luisto, että saa ohennettua esim ruusunlehden reunoja! :)


Nyt illasta päätin tehdä koe-erän minttusuklaa fudgesta. Osaa sit taas joulun pyhien alla tehdä sen ilman että ilmenee katastrofeja! :D






Juusto-oliivisämpylät ja mallasleipää




Minulla on ollut pitkään leivonnan kanssa kaksi ongelmaa. En osaa leipoa kunnollista leipää enkä hyviä pullia. Nyt yksi yö iski ihan hillitön sämpylän himo. Pakko oli vielä käydä leipomaan puoli kaksitoista yöllä. Yllättäen en jaksanut alkaa kaivamaan mitään reseptiä mistään, joten taikina syntyi aika mutu-tuntumalla. Pohjaksi käytin partaäijä-vesisekoitusta. Huomasin jääkaapissani purkillisen vihreitä oliiveja, ja ajatelin käyttää niitäkin hyödyksi. Kohottamiset jäi vähän puolitiehen. Taikinana kohotin vissiin vartin ja leivottuna kymmenisen minuuttia. Pinnalle vielä juustoraaste ja vähän luomu seesamin siemeniä. Ja kaikesta tästä huolimatta tai juuri tämän takia, sämpylöistä tuli parhaita mitä ikinä olen tehnyt. Kuten aiemmin olen sanonut, etten osaa leipoa leipää. Nyt vihdoin onnistui. Tämän ohjeen kun osaisi toistaa seuraavankin kerran!!! :)


Toinen onnistunut leipäkokeiluni oli hampurilaissämpylät, joihin ohjeen löysin myös jostain blogista (jota en muista mikä :() Nämä sämpylät olivat niiin monivaiheisia, että meinasi käämi palaa, ja kun vielä ei osaa tehdä laskelmia kun tuplaa taikinamäärän, oli murheenkryyni valmis. Onneksi taikina antoi anteeksi jälkeenpäin lisätyn nesteen. 

















Myös melko hyvä leipä tuli mallasleivästä, jonka ohjeen löysin jostain blogista (pahoitteluni, en muista mistä). Leipä oli pehmeä ja ihan mahtavan makuinen. Armas avopuolisoni vaan valitti, että se on liian makeaa (johtuen siirappi-vesi valelusta paiston jälkeen). 




Keksejä, anarkiaa ja mustaa pikeeriä


Hyvällä ystävälläni on syntymäpäivät ensi viikolla ja lahjojen hän ei toivonut. Sanoi tosin, että syötävää saa tuoda, koska hän on kuulemma lahjaton keittiössä. (En kyllä oikein usko :)) Syntymäpäivien teemana on 80- ja 90-lukujen punkhenkisyys. Mieleen putkahti heti anarkiakeksit. :D Tähän tarvitsisin mustaa pikeeriä. En omista mustaa elintarvikeväriä, eikä sitä ole nopealla varoitusajalla mahdollista saada mistään, piti alkaa soveltamaan. Löysin Citymarketista jäätelöaltaalta uutta lakritsikastiketta, joka kovettuu jäätelön päälle.

Muutenkin täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti Citymarketin leivontaosastosta. Monenmoista erilaista juttua, mitä ei esim. Prismassa ole. Erikoistuotteita on kaikkea ja Citymarketissa oli esim. Psylliumia, jota en ainakaan ole Prismassa bongannut. Samaten Amerikan herkut hylly löytyy ainakin meidän Cittarista ja siellä oli niitä kaipaamiani valkoisia vaahtiksia sekä muutakin ihanan kuuloista herkkua. Muuten kyllä olen S-ryhmän kannattaja henkeen ja vereen. Täytyy vaan vähän useammin vierailla Citymarketissa, ainakin leivontatarpeiden ollessa kyseessä! :D


Palataanpas kekseihin! :D Tein Mansikkamäen blogista löytyvän ohjeen mukaan fantasiakeksitaikinan (ohje oli muistaakseni alunperin jostain kirjasta). Koska en jaksant ostaa kuohukermaa, jota taikinaan olisi tullut, päätin korvata sen partaäijä jugurtilla. (Turkkilainen jugurtti ämpärissä) ja manteliaromin sijaan käytin Amarettoa! ;) Taikina oli tosi ihanaa koostumukseltaan. Sellanen kimmoisa ja helposti käsiteltävä taikina. Helppo kaulia eikä murentunut. Otin pienehköllä viisisakaraisella tähtimuotilla keksit. Niitä tuli paaaaaljoooon. Luulis riittävän! :D



Koristelin pari kokeeksi, kun en ollut päättänyt minkälaiset niistä teen ja päädyin tällaiseen versioon. Musta pikeeri on vähän kökköistä, koska se on suoraan jääkaapista ja ns. reunapikeeriä. Tarjolle menevät on toivottavasti vähän paremman näköisiä! :) 






Tähdistä jäi pikku nokare taikinaa täheiksi, ja päätin kokeilla paistaa niistä kierretikkuja. Kokeilla lähinnäkin siinä mielessä, miten ne pitää kuosinsa paistaessa. Ja taas yllätyin miten mahtava tuo taikina on. Nuo kun koristelee, saa niistä varmasti jotain käyttökelpoista materiaalia johonkin. 





*Edit* Viimeistellyt keksit. En saanut millään tuosta mustasta tasaista. No, onneksi se loppui kesken, niin jouduin tekemään uuden satsin, joka oli sitten kivammin leviävää. :)

*Edit2* Sen verran oli vielä pakko palata näihin, kun hämmästelin tuota mustaa pikeeriä. Ihan turhan stressin otin näköjään siitä, etten saanut sitä riittävän mustaksi. Varsinkin kun pari viimeistä pikeerierää (koristelin vielä toisen pellillisen keksejä, yhteensä reilu 100) näytti ihan myrkynvihreälle sekä harmaalle vihreällä häivähdyksellä. Silti nämä kaikki pikeerierät kuivuivat ihan pikimustiksi. Oon yrittänyt zoomailla niitä jos vähän missäkin valossa, nähdäkseni niissä jotain muuta väriä, mutta mustalta ne näyttää. Eli saattaisin melkein päätellä, että tuo kovaksi muuttuva lakritsikastike syventää väriään kun se kuivahtaa. Tosi kiva ylläri! :) Kerrankin joku meni vahingossa kohdalleen! :D

Marsipaanikukkia ja pikeeriä


Eilen väsäilin joulutähtiä joulukakun päälle. Kakun jota siis en ole vielä tehnyt, mutta toivottavasti lähempänä joulua kerkeän sellaisen leipomaan. Samalla vaivalla pyöräyttelin sitten muutaman ruusunkin marsipaanista. Joka oli muuten harvinaisen keljua käsitellä. Pitänee lisätä jotain muuta massaa sekaan, tuo oli niin järjettömän tahmaavaa. Lehdet pitää vielä askarrella näihin, oon vähän yritänyt siirtää sitä, kun en omista lehtimuottia, niin kaikki pitäis veitsellä yksitellen leikata.....huoh. 

Tänään sitten intouduin kokeilemaan saako punaista valmisvärjättyä marsipaania värjättyä keltaisella värillä oranssiksi...hämmästyttävän hyvin se väri vaihtui, en olisi jotenkin uskonut. Teinpä sitten samoilla lämpösillä keltaista massaa ja leikkelin osia kaksiväriseen gerberaan. Jonkun kesäkakkusen päälle jos sen iskisi kunhan sen kasaa ensin. :) 

Eiliset piparit sai päälleen tänään pikeerin. Samalla kokeilin tehdä piparilaatikkoa, ja sain huomata kaavoituksen olevan hieman huti. Siinä mielessä hyvä, että tuli kokeiltua. :) Samalla vauhdilla kun pikeeriä tein, päätin kokeilla tehdä tulevan piparkakkutalon pihalle pikeerikuusen. Kiitos inspiraatiosta Kermaruusulle!! Toivottavasti vaan tämä on tällä kertaa kestävämpää mönjää kuin viime vuonna. :) Viime vuotiset koristeet kun tosiaan hajosi liikuteltaessa melko sujuvasti. :)



Piparilaatikko on täytetty muutamalla herkulla ja pakattu, se pääsee ensi viikolla uuteen kotiin. :)







Väliaikatietoina, kuuset lähti leivinpaperin päältä irti oikein mukavasti. Nyt ne odottelee piparitalon valmistumista, että pääsevät juurtumaan sinne. :)





Sitten vähän aiheesta poiketen, paketoin ensimmäisen joululahjan. Piti päästä askartelemaan, joten lahjapaperin tein kahdesta ihan perinteisestä A4 arkista. Ja koska ostin Tiimarissa käydessä pussillisen sulkia, piti niitäkin hyödyntää jotenkin! :D





Pitsiliinoja ja päänlämmikettä


Innostuin tuossa toissailtana ottamaan virkkuukoukun käteeni. Kaulahuivista oli jäänyt paksua Novitan Tempo (?!) lankaa jäljelle, ja ajattelin sitten virkata itselleni siitä pipon. Onpahan kerrankin yhteensopivia asusteita! :D Ihastuin Garn Studion sivulla olevaan pipomalliin jossa oli sivussa kaksi nappia. Tein kuitenkin ihan perusmallin pipon ja lisäsin siihen sitten sivuun kaksi rintamerkkiä nappien sijaan. Tulipahan ainakin persoonallinen. :) Musta lanka alareunassa on Nallea kaksinkertaisena, ihan ei nimittäin riittänyt jämälangat koko pipon mittaan. 

Virkkauksesta taas innostuttuani, mietin seuraavaa kohdetta jo samoin tein. Mitään ei tullut mieleeni, paitsi pitsiliina. Jostain syystä olen aina halunnut tehdä pitsiliinan, vaikken niille juuri koskaan ole mitään järkevää käyttöä keksinyt! :) Tästä tuli tällaiinen pieni, ehkä sopiva kynttilän alusen alle. :) Ohje taisi olla Garn Studion sivuilta, pääsiäiskategorian alta.


Otin myös työn alle mustasta kalalangan paksuisesta langasta toisen pitsiliinan. Mikä oli hauskinta, kun pääsin puoleen väliin huomasin, että ohje taitaa olla sama, millä äitini on joskus virkannut kultaisen liinan itselleen. Se oli pitkään äidillä olohuoneen pöydällä, joten sen kuviot ja malli on painunut varmaan ikiajoiksi muistiini. :) Tästä laitan kuvan kunhan saan sen valmiiksi. 



Joululeivonnaistreeniä


Päätin vähän treenata joululeivonnaisia, ettei sitten kiireessä tule huomattua homman pissivän kintuille jostain syystä. Kuten tässä tapauksessa olis käynyt. Suunnittelin tekeväni hedelmäturkinpippurimurskasta ikkunalasit piparitaloon. (Kun en kondiittorinsokeria ole vielä löytänyt, enkä oikein etsimällä ole etsinytkään) Päätin siis ottaa kosketusta pakastealtaan piparkakkutaikinaan. Pääsin samalla kokeilemaan uutta isoa sydänmuottiani! :) Tein siis isot sydämet pohjaksi ja pienellä tähtimuotilla otin keskeltä palan irti, jonka sitten täytin turkinpippurimurskalla. 

Uunissa kivasti sulaa tuo karkkirouhe tasaiseksi samalla kun piparit kypsyy. Noh, otettuani piparit uunista huomasin, että namujen keskellä oleva salmiakkijauhe värjää ihan samalla tavalla kuin karkin kova pintakin. Joten osasta keskustoja tuli aika ruman rusehtavia ja laikukkaita. Yhdestä (punaisesta) keskustasta tuli jopa melkein musta. Ilmeisesti suurin osa ollut salmiakkijauhetta siinä keksissä. Taitaa tällä akanläpyskällä olla seuraavaksi matka siivilä kauppaan, jotta saa salmiakit siilattua pois. 

Keskustoista ylijääneistä tähdistä paistelin ihan normi pipareita. Pääsin samalla kokeilemaan uutta kukkamuottiani! :D

MFF:ää, värjystä ja piparminttua


 Kävin tänään Tiimarissa katsastamassa mitä niillä on jäljellä Wiltonin leivontatarvikkeita ja värejä. Päädyinpä sitten "tuhlaamaan" pariin eri muottisettiin, yhteen isoon sydänmuottiin, kahteen pastaväriin ja "hileisiin". Pääsee vähän puuhastelemaan. Hetken jo pelästyin, ettei siellä ole enää punaista väriä, mutta onneksi tässä kaupungissa on kaksi Tiimaria, ja toisessa oli vielä punaistakin jäljellä, sekä vähän laajemmin muotteja. :) Keltainen kimallegeeli on viime viikolta, leivosten leivonnasta jäämistöä.


Tästä innostuneena metsästin ympäri kyliä valkoisia vaahtokarkkeja. Eihän niitä tiettykään mistään löydy, mutta Lidlistä onneksi löytyi puna-kelta-valkoisia. Siitä ei tullut sulaneena väriltään niin kammottavaa kuin kuulemma vihreä-kelta-punaisia sulattaessa. Tein siis MMF:ää ensimmäistä kertaa ikinä. MMF eli marshmallow fondant, eli vaahtokarkkimassa eli kaulintamassa. Siitä tuli yllättävän hyvä koostumukseltaan näin ensikertalaisella. Kinuskikissalla on hyvä ohje mmf:n tekoon. (Toisaalta mitkäpä Kinuskikissan ohjeet eivät hyviä olisi :))

Jäi tämä aika vaaleaksi, kun tarkoituksena olisi kokeilla tehdä tästä joulutähtiä kakun päälle. Täytynee yrittää vielä josko sitä saisi valmiina värjättyä. :) Värjäsin samoilla vauhdeilla vähän marsipaania, sekä punaiseksi että vihreäksi. Huomion arvoista, että Sallisen marsipaani on harvinaisen kettumaista värjättäessä. On aika tahmaavaa ja sitä myöten hieman murenevaa laadultaan. Toivotaan josko se jääkaapissa hetken oltuaan muuttuisi hieman paremmin käsiteltäväksi. Dr. Oetkerin marsipaani on huomattavasti vaaleampaa sävyiltään (valmiiksi värjätty), mutta jämäkämmän oloista käsitellä, eikä tahmaa ja tarraa niin kovin kiinni. 
Vaaleaa marsipaania johon on lisätty vihreää väriä. Tästä se työstäminen alkaa:

Valmis vihreäksi värjätty marsipaanipallo:











Tein myös koe-erän piparminttupastilleja joita aion tehdä jouluksi. (Eli käytännössä nämä on samankaltaisia kuin polkakarkit joita saa myös irtomakeisina, mutta hauskempaa tehdä itse ;D) Täytyy vaan keksiä joku ratkaisu, miten saan niistä siedettävän muotoisia, koska kuten ohjeessakin (Pirkka.fi) sanotaan, massa jähmettyy todella nopeasti. Toisaalta voi olla, että isomman erän tehdessä, se määrä pitää itseään lämpimänä sen aikaa, että kerkeää vähän jopa asetella nökösiä leivinpaperille! :D Kun ne kerran on lusikoinut leivinpaperille, ei kannata kosketella niitä vaikka ne vielä lämpimiä ovatkin. Ajattelin nimittäin, että saisiko niitä vielä haaleina hieman muotoiltua, mutta rakenne menee aika murenevaksi jos niihin koskee. Nyt odotan miten niille käy kun ne ovat jäähtyneitä, josko ne ei niin kovin murenisi. :D

perjantai 18. marraskuuta 2011

Sekalaisia tekeleitä

Muffinssit on yksi lempileivonnaiseni nykyään, ne on melko helppo ja nopea tehdä ja ennen kaikkea ne hyvin harvoin epäonnistuu. Tein mustikkasydän muffinsseja, halusin kuitenkin laittaa jotain vähän erilaista niihin ja päätinkin sekoittaa mustikat tuorejuuston sekaan. Näistä tulikin ihan hirmuisen hyviä, harmi vaan, että niistä meni vähän maku, kun sairastuin samana iltana vatsatautiin. Jäi syöminen vähän vähälle. :/


Etsin tähän toimivan kuvan jostain kovalevyn uumenista..


Tein myös kerran makeanhimoissani muffineita siitä mitä löytyi kaapista. Pakkasessa oli chili-omenasosetta, jota olin syksyllä tehnyt, joten tein hapanmaitopohjaisen (eli piimään) mausteisia muffinsseja. Oli aika yllättävän polttava maku chilissä, mutta tulisen ystävänä oli oikein hyvä makeannälän poistaja. Näistä ei kuvaa valitettavasti löydy. Ajattelin myös, että pitäisi kokeilla joku kerta tehdä chili-suklaamuffinsseja. Ne voisi olla herkkua!!



Viime jouluna löysin Stollenin (eli saksalainen joulupulla) reseptin, muistaakseni sekin yhteishyvästä. Hyvän makuista, mutta ongelmana siinä oli ettei se tahtonut kohota sitten millään. Leivoin sitä pari tai kolmekin satsia, eikä niistä yksikään kohonnut kunnolla. Pitänee vielä tänä jouluna ottaa samainen projekti käsille ja ratkaista tämä ongelma jotenkin. :D





Yksi ihan ehdoton suosikkini on, jonka olisi voinut tuonne piirakkaosioonkin laittaa, Rättänä!! Eli mustikkakukko. Ruistaikinaan leivottu kannellinen mustikkapiirakka, aivan mahdottoman hyvää, ja sitä voisi tehdä vaikka joka päivä. Harmillisesti vaan tämän syksyn mustikkasato jäi keräämättä, eli täytynee pärjäillä tätä leipoessa pakastemustikoilla. Tämä ruistaikina on vaan hieman haastava käsitellä, kun ruisjauho tuppaa olemaan aika karkeaa, joten taikina käyttäytyy totaalisen eritavalla kaulittaessa ja siirreltäessä kuin vehnäjauhoon tehty taikina. 

Viime joulun leivonnaisiini kuului itseasiassa myös taatelikakku, jota en myöskään halunnut tehdä perinteisellä tavalla, joten piti mietiä minkä jouluisen jipon siihen keksisi. Päätin sitten tehdä taatelikakustani tiikerikakun. Vaaleana osana käytin aprikoosia. Kakusta tuli jopa parempi kuin perinteisestä tiikerikakusta. Kakku oli mehevä ja miellyttävän kostea. Ja maultaan ei ehkä niin mielipiteitä jakava kuin taatelikakku. Tätä aioin tehdä toistekin varmasti, toiminee myös joululahjana. Rengasvuokaan kun tekee, voi keskustan täyttää joillain muilla leivonnaisilla. Jos vaikka tekisikin makeisia tänä jouluna!? :)






Leivoksia

Lupauduin tekemään työpaikalleni leivoksia reilulle sadalle hengelle, koska työpaikallani on keskiviikkona 150. tietovisa. Siellä on käynyt samaa porukkaa jo neljä vuotta, joten esimieheni oli halunnut tarjota asiakkaille jotain erikoista sen kunniaksi. Ajattelin ensin täytekakkua, mutta päädyimme kuitenkin leivoksiin, helpompi ehkä toteuttaa kahden päivän varoitusajalla, eikä aiheuttane niin paljon sotkua kuin täytekakku. Sainkin oivan ajatuksen sacherkakku tyyppisestä leivoksesta. Se toimii varmasti suurimmalle osalle, eritoten kun asiakaskunta on suhteellisen iäkästä, voisi joku omituinen ja uusi makumaailma olla väärä valinta heille. Ajattelin myös tehdä leivosten päälle keltaisella/kultaisella elintarvikespraylla (sormet ristiin että sitä huomenna löytyy Tiimarista) työpaikkani logon punaiselle marsipaanipohjalle. Laitan kuvia huomenissa, kun leivokset valmistuvat. Vähän jännittää onnistuuko. Sitäpaitsi en koskaan ole vielä tehnyt noin suurelle määrälle ihmisiä mitään leipomuksia! :D


1.11.-11 Ilta:

Noniin, ensimmäinen päivä ohi leipomista. Ongelmat alkoi luonnollisesti heti kun päivä alkoi. Tiimari on poistamassa valikoimistaan Wiltonin leivontatuotteet, joten valikoima oli hyvinkin suppea. Ei siis elintarvikesprayta, ei muuta kuin varasuunnielma käyttöön. Ajattelin käyttää tekemääni sabluunaa työpaikan logosta siten hyödyksi, että olisin levittänyt sen yli sulaa valkosuklaata jota olisin sitten koristellut keltaisella kimallegeelillä (Wilton) jota löysin Tiimarista vielä. Eihän sekään luonnollisesti onnistunut, sabluunassa oli liian kapeat aukot ja materiaali ei ollut mitään parasta mahdollista. Suunnitelma c on siis käynnissä. Päätin yksinkertaistaa homman siten, että kirjoitan valkosuklaalla leivosten päälle niinkin simppelin jutun kuin 150.. Niillä on mentävä mitä on annettu. :) 

Toinen ongelma on myös marsipaani. Jouduin kokoamaan sen vähän tilkkutäkkimäisesti leivospohjalevyn päälle. Kammottavan näköinen kapistus, mutta uskon (ja toivon sormet ristissä), että annospaloiksi leikattuna ja koristeltuna tilkkutäkkimäinen olomuoto hukkuu. :D Huomenna jatkamaan, kunhan ensiksi käyn hakemassa kaupasta vähän lisää marsipaania, arvio osui ensiksi vähän vikaan. :)

4.11.-11

No jopas ny jotakin. Sain kuin sainkii koko satsin tehtyä, vaikka vähän katastrofeja ilmaantuikin. Luonnollisestikin marsipaani oli ottanut ja sulanut epämääräisen näköiseksi yön yli seisottuaan. Vissiin vähän ollut aivot jäässä. :D Ei sit auttanut kun turvautua seuraavaan varasuunnitelmaan. Tein sitten valkosuklaakuorrutteen leivospohjien päälle. Eikä sekään tietenkään mennyt ihan kivutta. Valkosuklaa leikkas kiinni, kun sekaan lisäsi rasvaa (mietitään tätä niin, että aina oppii jotain uutta :D) ja meni ryynimäiseksi ja siihen piti sitten keksiä vippaskonsteja jos joitakin. Kermalla sain sitten massasta taas juoksevaa ja hyvännäköistä. Ja tähän päälle sitten kirjailin sen 150. sillä keltaisella kimallegeelillä. Tosin noin valtavan valkosuklaa määrän sulattaminen ja sekoittaminen aiheutti sormen syrjään rakon. :D

Lopputulos oli ihan siedettävän näköinen, ei paras mahdollinen, mutta eipä siitä kukaan onneksi valittanut. Asiakkaat ja pomo olivat kaikki tyytyväisiä. :)


Tein vielä keskiviikkona iltapäivästä pienemmän satsin laktoosittomana, kun joutui nuo valkosuklaalla kuorruttamaan ja leivontasuklaa ei ole laktoositonta. Laktoosittomista sain sitten vihdoin sen näköisiä kuin noiden kaikkien olisi pitänyt olla. :) 

Rankka homma, mutta tulipahan tehtyä. Ja ennenkaikkea tulipahan opittua tästäkin kaikkea uutta ja hyödyllistä! :D Kaikenkaikkiaan leivoksia tuli jotakuinkin 200 kappaletta. Ja hyvin riitti osallistujille ja kuulemma seuraavana aamuna oli vielä ilahdutettu naapurityömaan raksamiehiä, jotka käyvät meillä aamukahvilla. Tietty myös henkilökunnalle oli jätetty kahvileiväksi muutamia. :)

Porkkanakakkua innostuin tekemään kun pari ystävää oli leiponut todella hyvää porkkanakakkua. Ei ole ennen tullut porkkanakakkua leivottua, joten kai se oli korkea aikakin! :D Tein kerralla pellillisen, kun en jaksanut alkaa askartelemaan irtopohjavuoan kanssa. Päälisestä tuli liian löysää, koska tomusokeri loppui auttamattomasti kesken. Laitoin vielä vähän ekstrana taikinaan appelsiinin palasia (koska ne olis muuten mennyt pilalle :D) Ja voin kertoa, että toi ihan kivan lisän tuohon. Pakastamisen jälkeen maku oli vielä ihanampi. Ja koostumus luonnollisestikin hieman vielä kostui. Nam nam.


Kurpitsamuffinssit, kurpitsa juustokakku ja vähän suklaata

Monella on mielessä joku asia, mitä on aina halunnut tehdä. Minä olen aina halunnut ostaa kurpitsan. Joten tänä syksynä ostin sellaisen, kun oli semmoinen hieman pienempi (2 kg) kaupassa. Tein kurpitsasta sosetta jonka maustoin neilikalla ja inkiväärillä. Siten tuli ongelma, mitä tästä tehdä. Muffinsseja teki mieli, kuten myös juustokakkua. Tein siis molempia. Muffinsseista tuli parhaita ikinä koostumukseltaan. Kuohkeita ja makoisia. 



Juustokakun kanssa ponnistelinkin jo tovin, tehdäkö juustokakku massasta kurpitsainen vai tehdäkö päälle kiille siitä kurpitsasta. Halusin kuitenkin tehdä kuitenkin paistettavan juustokakun joten kiille ei tullut kyseeseen. Pelkäsin myös kurpitsan olevan liian dominoiva ja outo maku juustokakussa joten päädyin tekemään perinteisen juustokakku massan ja laitoin väliin raidan sitä kurpitsaa. Oikein makoisa ja hyvä tuli siitä.


Muffinsseista puheenollen löysin kerran Fazerin sivuilla seikkaillessani ohjeen turkinpippuri muffineihin. Päätin tehdä niitä, tosin hedelmä turkinpippureista, koska ne on ehdoton suosikkini. Samalla pääsin kokeilemaan cupcakejenkin päälle oikein passelia kuorrutetta. Se on yksi asioista joita olen pohtinut pitkään kokeilevani, mutta laiskuus on iskenyt. :D


Sitten siihen suklaaseen. En ole suuri suklaan ystävä. Tosin nyt olen oppinut himoitsemaan tummaa suklaata, mitä tummempaa sen parempaa. Vaikken suklaasta niin välitäkään olen oppinut pitämään kovin suklaakakusta jonka ohjeen nappasin siitä työharjoittelupaikastani. Erikoisen siitä tekee se, että nesteenä käytetään punaviiniä. Ei kukaan ole vielä haukkunut sitä kakkua pahaksi. Sitä tulee tehtyä aika tasaisin väliajoin, varsinkin jos on vieraita tulossa. Tässä kuva viimeisimmästä versiosta, jossa käytin kakkumassassa sekä tummaa- että maitosuklaata. Päälle laitoin valkosuklaata, jota päätin hetken mielijohteesta värjätä violetiksi. Tosin se olisi vaatinut enemmän väriä, mutta ei se ulkonäkö vaan se maku! :D 

Toinen suklaaleipomukseni lähiajoila on browniet, joita olen aina halunnut kokeilla, mutta ei ole tullut tehtyä sen suklaisuuden takia. Yhteishyvässä tai Pirkassa käveli vastaan ohje jossa oli välissä tuorejuustoraita, päätin käydä tuumasta toimeen. Ja kyllä kannatti, toimi ihan uskomattoman hyvin tuo tuorejuusto siellä välissä. Ei ollut niin hallitseva suklaan maku



Piiraita

Katsoin Pushing Daisies -sarjaa ja mielessä alkoi yllättäen pyöriä piiraat ja piirakat ja pait...pakkohan niitä oli sitten leipoa niitäkin useana kertana eri täytteillä ja erinäköisinä ennenkuin onnistuin saamaan aikaan sen riittävän hyvän, että voi luovuttaa niiden kanssa hetkeksi. :) Ensimmäinen kokeiluhan meni ihan plörinäksi. Piirakka taikina oli suoraan sanottuna hanurista ja mustikat loppui kesken. Päädyin siis tulokseen tehdä 50-60 piiraan. Toisella puolella mustikoita ja toisella omenaa. Maku oli ihan hyvä, ulkomuoto ei. :D



Tässä välissä taisin tehdä vielä kertaalleen omenapiirakkaa, tuoreesta omenasta, mutta sen maku ei ollut hyvä, eikä vieläkään piirakkataikina toiminut niinkuin olisin toivonut. Joten eikun interinwebbiä selaamaan jos löytyisi sopiva taikina kohdalle. Lopulta se taisi löytyä jostain vanhasta keittokirjasta tms. ja täytteeksi valikoitui mansikkaa (suoraan pakastealtaasta). Ainut vika tässä tuotoksessa oli makeuden puute mansikoissa ja se tosiasia, että pakastemansikat tuottaa aika paljon nestettä sulaessaan. Vaikka sekoitinkin niihin perunajauhoa ennen piirakan täytteeksi laittamista, perunajauhon määrä oli mitä ilmeisemmin liian vähäinen, kun se kävi näin itkemään: 



Mutta olipahan ulkomuoto sitä mitä hain takaa ja aikinakin vihdoin oli hyvin muokattavaa ja kaulittavaa. 


Suolaisia piirakoita tulee harvemmin leivottua, kun makean perkanen olen, mutta syksyllä tuli niin mainio sienisaalis, että käytin ne vähäiset ryöppäämistä vaativat sienet piirakkaan johon sienet sai kaveriksi sipulia, kinkkua ja juustoa. Kinkku ja juusto siksi, että olivat menossa molemmat vanhaksi, piti käyttää pois. :D (Tätä käy aika usein :))


Toinen suolainen suosikkini on ravintolakouluaikojen työharjoittelupaikasta kaappaamani resepti sipulipiirakasta siiderillä höystettynä. Tätä ei ole tullut tehtyä aikoihin, joten kuvaa ei ole tähän hätään tarjolla. 

Pikkuleipiä



Pikkuleivät, nuo kahvipöydän sulostuttajat. :) En olekaan koskaan aatellut miten helppoja ja hyviä ne on. Yhteishyvässä oli jokunen aika takaperin helpon oloinen resepti kinuskisista pikkuleivistä. Niitä tulikin tehtyä aika monta kertaa ja varioitua niitä usealla tavalla. Tässä Irish Coffee versio, johon on käytetty vanhaksi mennyttä Irish Coffee juomajauhetta sekä tira aitoa irkkuviskiä.




Sitten päästäänkin näihin neronleimauksiin iltasella. Päätin, että haluan tehdä pikkuleipiä ja ajatuksissa pyöri samalla juustokakku. Eikun miettimään miten yhdistää nämä kaksi, tuloksena juustokakun makuiset täytepikkuleivät. Pikkuleivät on murotaikinasta. Ongelmaksi muodostui, ettei täyte hyytynyt riittävästi pysyäkseen kahden keksin välissä. Iltaeläjä kun olen, en tohtinut puolen yön kieppeillä enää alkaa miettimään mitä sille tekisin, joten päätin palata aamusta heti asian äärelle. Yöllä oli muhinut päässä ajatus kananmunista ja vaniljakiisselistä, joten eikun saostamaan täytettä kananmunalla. Ja onnistuihan se mitä parhaiten. Siinä mielessä yllättävää, kun viimeeksi moista on kokeillut olen tehnyt ravintolakoulu aikana jotain kastiketta kalalle tms. kyseisellä tekniikalla. Kekseistä tuli mitä parhaimpia ja satsi hävisi parempiin suihin päivässä.
Onnistuin myös joskus löytämään joltain nettisivulta ohjeen Frendeistä tuttuihin Nestlé Toll House Cookieihin. Ne vasta herkkua onkin. Valitettavasti niistä ei kuvaa löydy, on aina hävinnyt herkkupersojen suihin ennen kuin kameraa ehtii kaivaa kätköistä! :D