Äitiyslomalle jäävän kakku.

Tästä muotoutui kaikkien suunnittelujen ja valmistelujen jälkeen ihan suorastaan katastrofaalinen kakku. Ensin mieheni soitti minulle perjantaina ja sanoi tarvitsevansa lauanatai aamuksi kakun talkoisiin. No siinä jo meni hieman penkin alle suunnitelma leipoa tämän kakun pohja valmiiksi päivää ennen. Kaapissa ei ollut kananmunia kuin yhteen kakkupohjaan. Eikä ollut mahdollisuutta käydä kaupassa, koska illaksi oli mentävä kuitenkin ihan palkkatöihin. Onneksi sentään täytteen olin tehnyt valmiiksi, ja siitä riitti kahteen kakkuun (teen näköjään vähän reilulla kädellä aina kaikkea :)). 

Lauantai aamuna heräsin hyvissä ajoin ja otin kananmunat pöydälle temperoitumaan. Otin kupposen kahvia ja ajattelin hörppiä sen pihalla loppuun ja samalla putsailla autoa vähän lumesta. Samalla sekunnilla kun laitoin oven kiinni perässäni, tajusin sen menevän lukkoon. Meni sitten kolme tuntia odotellessa, että mies vastaa puhelimeensa ja tulee avaamaan oven miulle. Vihdoin kun sisälle pääsin oli aikaa jäljellä enää neljä tuntia, ennen töihin lähtöä...Kiire tuli. Kakkupohja sentään onnistui ihan täydellisesti. Gluteenittomien pohjien kanssa ennen kamppailtuani, onnistuin vihdoin saamaan pohjasta kasassa kestävän. No, pohjan paistuessa ja sittemmin jäähtyessä aloin tutustumaan täytteeseen, jonka olin perjantaina miehelleni kakkua tehdessä huomannut olevan aivan liian löysää. Banaani-persikka täyte ei vaniljakreemijauheenkaan kanssa hyytynyt riittävästi, enkä viitsinyt laittaa jauhetta ihan liikaa, ettei vaniljan mausta tule liian hallitseva. Joten purkillinen tuorejuustoa tehosekoittimessa sekaan ja toivomaan parasta. Jämäköityi hiukan, muttei kuitenkaan riittävästi. Ei auttanut kuin lisätä kreemijauhetta sekä vaniljaista että mango-aprikoosia ja vähän kaveriksi tomusokeria. Se alkoi jo hyytymään huomattavasti paremmin. Ja kakkua kasaamaan. 

Olin paistanut ihan levypohjan, josta ajattelin ottaa n. 20 cm halkaisijaltaan olevia ympyröitä ainakin kolme. Ja koska en omista kyseisen kokoista vuokaa, piti reunatuki soveltaa taas jostain. Pahvilaatikon reunat, folio ja teippi ratkaisi tämänkin ongelman ja ajoi ihan asiansa. Sain kakun hyvin kasattua ja jääkaappiin hyytymään. Voin huokaista helpotuksesta. Kävin sitten syömään vähän evästä ja kattelemaan telsua siksi aikaa, kunnen huomasin, että kellohan on jo vaikka mitä; pakko alkaa koristelemaan kakkua, jos meinaan keritä ajoissa töihin. Tästä alkoivat uudet ongelmat. Koska kakulla ei ollut riittävästi aikaa hyytyä jääkaapissa, oli täyte vielä hieman valuvaa sorttia, ja reunatuen pois ottaessani kakku otti ja valahti aika lahjakkaasti kohti maata. Muotoaan se ei menettänyt juurikaan. Se vaan mystisesti leveni ja mataloitui...Pakko oli taas alkaa säveltää lennossa...Kermat pintaan ja unohdetaan pursotukset. Reilu kerros kermaa mahdollisimman tasaisesti pintaan korjaa paljon ongelmia! :D Koska yksi kerros oli rakennettu palasista, ne palaset vähän tuppasivat tunkeutumaan muodostaan ja kakun reuna jäi vähän minkä muotoiseksi tahtoi, siinä ei olisi pursotukset edes näyttäneet hyvältä. Koristeet päälle ja jääkaappiin siksi ajaksi, että saan itseni työhönlähtö valmiiksi. Loppujen lopuksi, se ei niin karmea kammotus ollutkaan kun luulin. Koristeet pelasti paljon, mutta harmittaa ihan älyttömästi, kun ei taaskaan onnistunut niinkuin oli suunnitellut. 

Tuleva äippä suorastaan herkistyi ja muut työkaverit olivat ihan haltioissaan kakusta, oli heidän mielestään kuulemma ihan tosi nätti ja mikä tärkeintä, se maistui hyvältä! Kaikkien mielestä, jopa omastakin! :D Loppuun sitten kuvat tästä epäonnen tekeleestä! :D

Tein perjantaina vielä tällaisen "rievun" jotta sain tekstin johonkin kirjoitettua

PS. Oli viikonloppuna onnistumisiakin. Sain siihen mieheni kakkuun tehtyä ensimmäisen kerran elämässäni tasaisen marsipaani pinnan. En ole ennen saanut rypyttä marsipaania asettumaan mihinkään! :D Tästä ei ole kuvia, koska oli hieman kiire kaiken kanssa perjantainakin ja kakku oli aamulla kaapista lähtenyt päämääräänsä kun heräilin.