Macarons

Päätinpä sitten kokeilla macaronsien tekoa. Mansikkamäeltä hain ohjetta ja vinkkiä tekemiseen. Hyvin sujui ihan kaikkinensa, paitsi yhtä täydellisen pyöreitä en saanut pursotettua kuin Ebe. Paistoin ohjeen mukaisessa lämmössä ja ensimmäistä pellillistä ohjeen mukaisen ajan, eli 150 asteessa 10 minuuttia. Toinen pellillinen uuniin, ja tarkistamaan lopputulosta. Mikä yllätys, pieleenhän ne meni! Jäi pohjasta raa'aksi. Toista pellillistä paistoin 14 minuuttia ja siltikin ne jäi pohjasta hieman raaoiksi. Osa oli tosi tosi lähellä. Olisko kellään antaa mitään vinkkiä mistä huomais kun ne on kypsiä, vai pitääkö vaan kantapään kautta oppien kokeilla sopiva paistoaika?! :) Vai onko näiden tarkoituskin jäädä leivinpaperiin kiinni?! Luulis että ei. :D Kuvia tähän tulee vasta sitten, kun saan ensimmäiset onnistumaan! En aio luovuttaa!! :D


*Edit* Päätin sittenkin heittää turhan rankan itsekritiikin romukoppaan ja laittaa muutaman kuvan. Koska väreistä tuli ihan tosi kivoja. Täytteeksi vetäsin onnistuneimpiin vaniljakreemijauheella jämäköityä jugurtti-lemon curd mönjää. (Oli muuten hyvää ja sopi noiden väliin hyvin) Joten tässä muutama kuva.

Muotopuoli ei tosissaan ole ihan oppikirjan mukainen. 

Hämäävän oikeannäköinen ulkomuoto.

Ehkäpä totuus on vaan siinä, että olen liian kriittinen, koska nämä kaiken logiikan mukaan täyttää kaikki kriteerit. Tosin sitä ei pidä unohtaman, että osa jäi totaalisen ontoiksi, eli ei ihan oikeanlaisia. Hyvänä huomiona myös, pahiten leivinpaperiin liimautuneet kuoret (eli nuo yläkuvan vihreät ja siniset) irtosivat tänään ihan leikiten leivinpaperista, kun olivat saaneet kuivua kolme päivää leivinuunin päällä.


Ehkä toivo ei ole menetetty! :D

Iltapäivän lystiä!

Iltapäivän ratoksi aloin mietiskelemään mitähän tekisin jo vähän kuivahtaneista monen kirjavista massapalleroista. Niistä tuli mieleen ensimmäisenä viltti, ja viltistä tuli totta kai mieleen picnic. Picnicistä kori ja muut tarpeet. Eikun askartelemaan. :) Leivoin samalla pienen, yhden munan tumman kakkupohjan.

Tässä näkyy jotenkuten tuo melonin kuoren väritys

Aloitin viltistä. Olisin ensin meinannut tehdä ruudullisen viltin, mutta massat oli jo niin kuivia, ettei niitä saanut kaulittua nätisti raidoiksi, joten kaikki möykyksi ja tein marmoroidun viltin. Tulee ehkä eniten mieleen violetti-vaaleanpunainen maastokuvio. :D Seuraavana korin kimppuun. Suorakulmainen pala, johon hammastikulla korin punokset. Olisin punonut kahvaksi kaksi ohutta suikaletta, mutta tässäkin oli sama ongelma, että massa oli liian kuivaa, jotta siitä olisi saanut riittävän ohutta ja siistiä nauhaa, joten tämän tein vähän paksummaksi pötköksi ja hammastikulla punoskuviota. Seuraavana tein lautaset ja mukit, sekä pienen pienen viinipullon. :) Sapuskathan siitä enää puuttui. Eikun patonkia kehiin kaksin kappalein. Ja pitäähän kunnon picnicillä olla jotain jälkiruokaakin, joten tein puolikkaan vesimelonin. Kuoren kuviot sain hauskasti lisäämällä patongeista ylijääneeseen vaaleanruskeaan massaan sammaleen vihreää väriä ja tällä tavalla marmoroin pinnan. 

Tässä kuvassa mittasuhteiden hahmottamiseksi kymmensenttinen

Patonkeihin olen todella tyytyväinen :) Kerrankin leipä joka onnistui. ;)

Tumman kakkupohjan kostutin ihan maidolla ja väliin laitoin mansikkahillo-jugurttitäytteen. Pintaan ihan kuohukermaa höystettynä vaniljakreemijauheella ja tipalla mustaa elintarvikeväriä. Joka ei kuvassa juurikaan näy. Se on olevinaan joku kiven murkula tai kallio. :D

Vähän heilahtanut kuva.

Tavoite täyttyi. Tulipahan harjoiteltua pienempienkin koristeiden tekoa. Tarkoituksena ei ollut saada aikaan mitään salonkikelpoista, vaan harjoitella koristeiden tekoa ja päästä eroon vanhoista kuivahtaneista massoista! Sonsiinä!

Suklaapiparit

Löysin LeivinLiinan blogista ihania Angry Birds keksejä ja perehdyinkin niiden reseptiin, joka löytyy hänen vanhasta blogistaan. Kuulosti ihan älyttömän hyvältä, joten eilen päätinkin käydä leipomaan niitä. No, ihan ongelmittahan ei tästäkään selvitty. Luonnollisestikin. Olin vatkaamassa pehmeää margariinia sokerin kanssa, kun sähkövatkain alkoi pitää jotenkin omituista ääntä. Sille olikin käynyt näin:

Onneksi on takuu vielä voimassa, koska tämähän on hommattu vasta viime vuoden viimeisinä kuukausina sillon rikkoutuneen vatkaimen tilalle. 

Onneksi monitoimikone on olemassa, joten eikun suunnitelmia muuttamaan ja rasvat ja sokerit monitoimikoneeseen ja hommiin. Laitoin ohjeen mukaisesti pienemmän määrän jauhoja, koska ajatuksena oli leipoa keksit illalla. Illalla tuli sit kuitenkin niin kova väsy, että leipominen jäi tähän aamuun. Taikina oli jämähtänyt jääkaapissa melkein kivikovaksi, mutta palautui leivontakelpoiseksi tovin huoneenlämmössä seistyään. Sillä välin kerkesin askartelemaan muutaman mansikankukan. :D

 Taikina oli melkein jopa piparkakkutaikinamaista käsitellä. Vähän enemmän murenevaa ja halkeilevaa. Tulikin leipoessa jo mieleen, että onkohan jauhoja vähän liikaa kuitenkin, vaikka ihan ohjeen mukaisesti tein. 

Käytin ensimmäistä kertaa osaan kekseistä Wiltonin tammenlehti Comfort Grip muottia. Aika ihania käteensopivia muotteja. Varmasti lastenkin olisi helppo käyttää, kun on pehmustetut reunat. Osan tein neliömuoteilla ja osan pyöreillä. Painoin keksien keskelle vielä kukkakuviot massamuoteilla. Eipähän käy tylsäksi keksit. :)

Taikina pysyi paistaessa hyvin koossa ja leviämättä. Ja painetut kuviot pysyi häviämättä pinnassa. Keksiä maistettuani, olen edelleen sitä mieltä, että jauhoja on liikaa. Pitänee vähentää seuraavan kerran jauhojen määrää ja kokeilla käyttäytyisikö taikina paremmin. 

Lopuksi vielä muutama koristelu kokeilu. Ihan kökön näköisiä on, kun kokeilin valmiilla Dr. Oetkerin valkoisella pikeerillä. En jaksanut tehdä itse. Sitten vasta, kun koristelen näitä tarjottavaksi. (Ajattelin pakastaa suurimman osan) Tuo kukkaidea voisi olla kans ihan kiva. Pitää vaan tehdä tasaisempia kukkia kuin nämä, ettei nouse niin kovin rumasti. 

Mikrotryffelit

Päätin eilen haluavani tehdä tryffeleitä. Ja tunnetusti olen aika suurpiirteinen ja jopa laiska, joten enpä sitten jaksanut sulatella suklaata vesihauteessa (en sulata koskaan suklaata vesihauteessa) enkä keitellä kermoja kattilassa. Joten suklaat mikroon ja kerman lämmitys mikrossa toimi ihan yhtä hyvin. Vaatiihan se ehkä suklaan kanssa enemmän tarkkuutta, mutta sitä alkaa olla jo jonkinlainen perstuntuma siihen, miten paljon suklaata uskaltaa mikrottaa, ettei mene liian kuumaksi. Samaten kerma vaati pientä tarkkailua, ettei ihan kiehumaan pääse. Mutta ei minkäänlaisia ongelmia tullut. Suklaa ei leikkaantunut ja koostumuksesta tuli ihan mainio.

Tein sekä tummasta suklaasta että valkosuklaasta massat. Valkosuklaamassan sekaan lorautin hieman minttuviinaa ja piparminttuaromia. ;) Tuli muuten namia. Tummasuklaisten tryffelien pintaan kierittelin tomusokeri-kaakaojauhe sekoitetta, sekä pieneen erään kokeilin värjättyjä kookoshiutaleita. Valkosuklaisten päälle tuli tomusokeri pinta (hieman kaakaojauhetta seassa) jonka värjäsin purppuraisella tomuvärillä. Sottaista, mutta hauskaa puuhaa. Seuraavan kerran taidan tehdä pursotellen tryffeleitä, koska miun vahvuus ei ole tasakokoiset pallerot! :D

Tummasuklaiset kaakao-tomusokeri pinnalla

Tummasuklaiset värjätyillä kookoshiutaleilla.
Seassa tomusokeriakin.

Valkosuklaiset purppuralla värjätyllä tomusokerilla

Kaikki valmiit tuotokset samalla lautasella

Melkein laskiaispullat

Moni tuttu tietää, että miulla on pullaongelma. En osaa leipoa pullaa. Tai olen ainakin hyvin kriittinen omia pulliani kohtaan. Koskaan en ole tyytyväinen johonkin pullissani, yleensä se on koostumus, joskus myös maku ei satu kohdalle. Tänään laskiaisen vuoksi päätin kokeilla jälleen kerran selättää pullataikinan. Ja kappas vaan, monen vuoden kamppailun jälkeen onnistuin tekemään taikinan, joka tuntui jo leipoessa hyvältä. Se oli kimmoisa,oli kohonnut hyvin ja kohosi myös pulliksi leivottuna hyvin. Onnistuin myös paistamaan ne kypsiksi asti, ja minua miellyttävän värisiksi (olen tumman pullan ystävä, en kuutamolla paistettujen :)) 

Ja koska en ole kerinnyt kauppaan pariin päivään, jouduin käymään huoltoasemalla ostoksilla, ei siellä ollut vadelmahilloa lainkaan. Ostin mansikkahilloa....ja unohdin ostaa kermaa. :D No, meneehän se pelkällä hillollakin. :D Kokeilin myös omena- ja aprikoosimarmeladien kera! Toimivia ratkaisuja nekin! :) Siksi siis nimitys melkein laskiaispullat.

 Alan siis vihdoinkin ymmärtämään taikinoiden syvintä olemusta!! Toivottavasti tää pullaonni jatkuu seuraavankin kerran! :D

Aarteita

Äidin luona viimeeksi käydessä, tuli puhetta hänen eräästä keittokirjasta mikä on osoittautunut vuosien saatossa oikein mainioksi hakuteokseksi perusruokien ja leivonnaisten ohjeita kaipaillessa. On pitänyt pitkään käydä katselemassa mistä moinen löytyisi, vai löytyykö sellaista enää nykyään mistään. Äitihän sitten kaivoi kätköistään aarteen.

Kirja on 14. painos vuodelta 1938.

Kirjassa mielenkiintoa herättävää on mm. se, että uunin paistolämpötiloja ei ole merkitty numeroin asteina vaan sanallisesti, kuten "miedossa lämmössä", "tasaisessa lämmössä" tai suosikkini "hyvässä lämmössä". :) 

Joukosta löytyy myös erikoisia aineita, joita joutunee vähän selvittelemään, ennenkö alkaa kokkailemaan. Esimerkkinä saagosuurimot.

Kirjan muita erikoisuuksia on ohjeet saippuantekemisestä (mikä on mielestäni hieno osoitus tuon aikakauden säästeliäisyydestä) sekä heinälaatikossa kypsentämisen ohje. (Ostos-tv:stä tutun aromipesän esiäiti :D) Kirjassa on kuvia ruokasienistä, yleisimmistä kasviksista sekä jokaisen eläimen ruhokaavio ja opas ruhonosien käyttämisestä. Käsin piirrettyjä kaikki.

Toinen aarre, jonka löysin kirpputorilta huimaan euron hintaan, on Joka Naisen Niksikirja vuodelta 1955 (kymmenes painos).

Tästäkin kirjasta löytyy mitä hienoimpia käytännönniksejä moneen pikku ongelmaan mitä elossa kohtaa. Vinkkejä on ruuanlaitosta kauneudenhoitoon ja kaikkea siltä väliltä. Löytyy mm. tiedot linnunpönttöjen reikäkokoihin. :) 

 Siinäpä oivia vinkkejä meille leipureille! :)

Hyvää ystävänpäivää

 Ystävänpäivä on hyvä tekosyy leipoa jotain nättiä ja hempeätä. Tämä lähtee tänään mukanani työpaikalle. Suklaapohja, täytteenä valkosuklaa ganache ja mansikkasosetta. 

Tämän myötä oikein hyvää ystävänpäivää kaikille! 

  

P.S. Tästä tuli pohjaltaan ja täytteiltään ihan paras kakku koostumukseltaan mitä tähän mennessä olen leiponut. Vaikka pohja onkin gluteeniton, se käyttäytyi hyvin samankaltaisesti kuin sokerikakkupohja vehnäjauhosta. :)

Poliisimaija

Työkaveri kysyi keskiviikkona olisiko miulla aikaa tehdä perjantaiksi autokakku. Ja tottahan miulla aina aikaa löytyy kakun tekemiseen! :) Myöhempien kyselyiden jälkeen ratkesi, että auto voisi olla poliisiauto. Mikäs sen mukavampaa. Ei erityisruokavalioita ja täytekin sai olla mikä tahansa. Päädyin siis banaani-mansikkatäytteeseen, kun sankari on kuitenkin vasta viisi, eikä välttämättä mikään erikoinen olisi niin maistuva hänen mielestään. Päälysteen alle vetäsin ylijäänyttä vihreää sokerikreemiä. Vähän jäi ikävästi alareunasta näkymään, mutta ei anneta senkään haitata. :) Pidemmittä puheitta jälleen kuvat:

Kivana yksityikohtana rekisterikilvissä, edessä ja takana, teksti ONN-ea. (e:n sijasta kolmonen väärinpäin, mutta enhän mie tällä osaa näitä käännellä! :D)

Muutama hauska yksityiskohta vielä tarkemmin. Renkaisiin sain kivan vision tehdä ruusutyllalla vannekuvion. Vähän helmiäissprayta niin saatiin mettallinen ulkonäkö.

Keulalle tietty autonmerkki:

Ja päätin tehdä tuollaisen selkeästi punasinisen vilkkupaneelin katolle. Eipähän jää epäselväksi sitten nekään. Ja tähänkin vähän helmiäistä, että saadaan "loistetta" vilkkuihin! :)

Vadelmapullaa

Lisäksi tänään piti ottaa pullanleivonta projekti, koska kaapissa oli kohta pilaantuvaa vispikermaa (jälleen kerran) :D Eipä oo tullu kokeiltua pullan leivontaa vispikermaan, mutta ei nuo nyt äkkiseltään sen kummemmilta vaikuta. En halunnut tavallisia korvapuusteja tai pullia leipoa, joten hoksottimet käyttöön. Ostinpa sitten vadelmia, joista osan käytin suoraan taikinan sekaan ja yhdestä pussillisesta tein sosetta, johon lisäsin vaniljakreemijauhetta. 

Ällön väristä edelleenkin tuo taikina johon on lisätty marjasosetta. Edellisen kerran tein mansikkapullia ja ne näyttää vähän jopa harmailta. Mutta maku se on pääasia. Sitä paitsi nehän voi koristella esim. pikeerillä, niin ettei kukaan huomaan niiden olevan vähän hassunvärisiä! :D

Ihanan väristä tuo täyte

Valkovuokkoja ja ruusuja

Kirsikoita koristeeksi askarrellessani samoilla lämpösillä askartelin vähän muitakin koristeita. Kinuskikissalta (ylläri ylläri) löytyi hyvä ohje valkovuokkoihin. Niitä siis kokeilemaan. 

 Ja nehän onnistui ihan tosi kivasti, vaikka vähän muokkasinkin tekotapaani kun en omista mitään keltaisia sokerihelmiä tms. Joten keltainen pastaväritippa sai toimia kukan keskustana! :) 

 Aloinkin sitten näiden jälkeen visioimaan jo ystävänpäivän täytekakkua ja haluankin siihen monen sävyisiä punaisia ruusuja. Ja muutama kaapissa valmiina jo onkin, mutta useampaa sävyä piti tehdä vielä. Tykkään tosi kovin tuosta kaksivärisestä hennon pinkkireunaisesta. Siitä tuli jotenkin tosi kiva. 

Tuosta vasemmassa alakulmassa näkyvästä ei tullut sitten ihan niin kiva, se olikin vähän sellainen kokeilu enemmänkin, täytynee vaan jaksaa värjäillä massoaja sävyltään vähän enemmän liki toisiaan. Sitten lisäks ihan perinteisiä vaaleanpunaisia ruusuja ja muutama tummemman punainen. 

Viime viikolla hiljaisena hetkenä tein vaalean sinisiä ruusuja, Mystisiä Nimettömiä Kukkia ja pari neilikka/ruiskukka yritelmää. 

Kirsikkapiirakka

Kaikki alkoi monta viikkoa sitten, kun ostin Citymarketista purkin kirsikkapiirakan täytettä. Nyt koitti hetki, kun oli piirakkan mentävä kolo herkkuhampaassa. Aloitin aamulla tekemällä karkkimassasta kirsikkakoristeita. Tähän aikaan vuodesta ko tuppaa nuo tuoreet kirsikat olemaan vähän vähissä. Noista tuli ihan kivoja ja jopa tunnistettavia! :D

Kinuskikissan murotaikina ohjeella tein piirakka pohjan, joka riitti hyvin pohjaan tollaseen kertakäyttöseen piirakkavuokaan (halkaisija tais olla 25 cm) sekä pohjaksi että kanneksi. Hyvältä näytti paistamisen jälkeen. Vaikkei taikinaristikko olekaan ihan oppikirjan mukainen! ;) 

Jäähdytyksen jälkeen vähän tomusokeria pintaan ja kirsikat koristeeksi. Hyvännäköistä vaikka itse sanonkin. Makukin oli oikein hyvä. Lisäsin tosin vähän vadelmia ja vähän sokeria täytteeseen. Eihän mitään voi tehdä vähän soveltamatta. :D

Harmikseni on vaan todettava, etten vieläkään osaa paistaa piirakkaa riittävän kypsäksi. Enkä viitsinyt esipaistaa pelkkää pohjaa, kun olisi menettänyt muotonsa, eikä täyte olisi miun tuurilla mahtunut enää vuokaan. Aloinkin haaveilemaan paistoherneistä. Aionkin sellaiset tilata heti kun tilaisuus tulee. (Ai hifistelyä vai, ehkä vähän! :D) Haluan joskus kunnon piirakan, ilman raakaa pohjaa!!! :D


*Edit* Kuulin parilta ystävältä, että kuivatut herneet ajavat keraamisten paistoherneiden asian. Täytynee siis käydä ostamassa pussi herneitä ja kokeilla kuinka monta kertaa samoja herneitä voi käyttää. Jotta tuleeko kuitenkin edullisemmaks ostaa keraamiset ja näin ollen, olettaisin, pidempään kestävät. :) Kerron ko selviää! :D