Viime kuun lopulla tuli puheeksi, että kiinnostaisiko minua tehdä kakkuja työystävämme eläkkeelle läksiäisiin. Ja minuahan kiinnosti. Pienen kyselykierroksen jälkeen sain vapaat kädet toteuttaa kakut. Päätin kuitenkin tehdä melko perinteiset kermakakut, koska mukana tulisi olemaan myös työpaikkamme asiakkaita.
Useammassa erässä puuhastelin kakkujen parissa tässä pari-kolme viime päivää, koska töissä on pitänyt samalla käydä. Lauantaina paistoin kakkupohjat, että ehtivät yön yli asettua ennen leikkaamista ja täyttämistä. Tein kaksi kuuden munan gluteenitonta kakkupohjaa. Sunnuntaina aamullahan ne katastrofit sitten alkoi kerääntymään. Pohjia leikatessa toisen pääliosa otti ja mureni ihan totaalisesti käsiin. Melkein meinas itku päästä. Ainakin muutama ärräpää suusta tuli.
Piti sitten päätyä pikaratkaisuihin, kun ei tuosta kalua olis saanut mitenkään päin. Onneksi oli jäänyt kolme kananmunaa pyörimään kaappiin ja perunajauhoja ja sokeriakin luonnollisesti kunnon leipurin kaapista löytyy. Eikun tekemään pikana kolmen munan kakkupohjaa. Ja vot, seitsemän minuuttia myöhemmin, oli uunituore pääliosa toiseen kakkuun!!
Sitten täyttämään. Päätin tehdä mango-valkosuklaamoussen kakkujen täytteeksi. Mango Piltti toimi oivasti tähän kakkuun, se ja valkosuklaa sulatettuna kerman joukkoon ja vähän vaniljakreemijauhetta, jota viimein maltoin ostaa kaupasta, täyte väliin ja toiselle puolelle pääliosaan yksi purkillinen ihan pelkkää mangoa. Kakun molemmat puolet kostutin appelsiinimehulla. 
Ja eikun kohti seuraavaa katastrofia. Vasta paistamani pikkukakkupohjan sain kivasti kakun päälle ja sitten toisen kakun "kantta" paikalleni laittaessa se iski: sekin otti ja murtui nostaessa käsiin. Sain sen kuitenkin nostettua sinne päin suht isona palana, joten eikun paikkailemaan. Onneksi, siis Onneksi, en ollut viskannut edellistä rikkoutunutta kakkumössöä menemään, sain siitä hyödynnettyä isoimmat palaset paikkamateriaaliksi. :) Melkonen tilkkutäkkihän siitä päälisestä tuli. Ei anneta sen masentaa, levitetään vielä päällekin ylijäänyttä täytettä. Peittää hyvin tilkkutäkin! :D
No, kakut kasattu ja peitetty virheet, jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi. Tässä välissä on mm. hyvä käydä leikkaamassa työkaverin tukkaa kaupungissa. ;D Päälystin vielä diplomaattikreemillä tasaisen pinnan molempiin kakkuihin, ihan hyvä tulos päivälle, joka alkoi katastrofina. Maanantai aamuna olikin sitten aika herätä ajoissa koristelemaan kakkuja kuljetuskuntoon. Puoli yksi piti olla jo kaupungissa, joten heräsin ennen kymmentä ihan siltä varalta, että lisää katastrofeja ilmenee. Onneksi ei, selvisin päänsäryttä aamusta. Pursottelin diplomaattikreemiä tyytyväisenä ja laitoin kakut odottamaan lähtöä jääkaappiin. Aamukahvi kupposen juotuani tajusin, ettei pursotukset ollutkaan niin nättejä kuin toivoin, ja päätin vielä tehdä nekin uusiksi. Ja hyvä että tein, näin niistä tuli paljon siistimpiä ja "arvokkaamman" näköisiä.
Siinä vielä kuvia pursotuksista vähän joka vinkkelistä.
Sitten kakut kupuun ja autoon ja monttuista hiekkatietä kohti työpaikkaa. Himpan jännitti miten kuljetuksessa käy, mutta työpaikalle tullessa kakut oli kasassa ja ilman mitään vammoja. Loput koristeet, eli oranssit ruusut ja lehdet sekä punaisen sokerin, lisäsin vasta juuri ennen tarjollepanoa, etteivät ne sula kakun päälle. Kauniita niistä tuli sitten loppujen lopuksi. Yksinkertaisia, mutta olen tosi tyytyväinen aikaansaannoksiin. Myös muu työporukka ja itse eläkkeellelähtijä kehuivat kaikki kakkuja ja makukin oli mitä mainioin. Mie onnistuin ensimmäisissä tilauskakuissani!!!! Hyvä minä!!
 |
| Vielä lähikuva koristeista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti