Oli taas aika tehdä jotain klassikkoa minkä tekemisen olen onnistunut välttämään jo monta kertaa jostain ihmeen syystä. Edes ravintolakoulu aikoina ei tarvinnut kertaakaan karjalanpiirakoita tehdä. Hämmentävää.
Miulla oli alusta lähtien pelko persiissä, ettei niistä tule yhtään mitään. Kuullut monelta taholta, että on hankalaa saada ensinnäkin taikinaa kaulittua riittävän ohueksi ja toisekseen muutenkin olin uskossa, että näiden tekeminen on pitkällinen ja kuttumainen projekti. Teinkin taikinan ja täytteen jo muutama päivä sitten valmiiksi ja olen siirtänyt ja siirtänyt niiden tekemistä parikin päivää. Ihan siksi, että olen kammonnut ajatusta. Tänään aamulla päätin ottaa härkää sarvista ja vääntää piirakat valmiiksi, jo siksikin, että ennen joulua tämä puolitoista viikkoa on aika täyteen aikataulutettu. Aika loppuu kesken. :)
Taikina tuntui tosi hyvältä käsiin, kun aloin jakamaan sitä palasiksi. Pelko lientyi vähän, mutta piirakkapulikan puute oli toinen mikä kummitteli takaraivossa. Saanko tavallisella kaulimella hyvää jälkeä aikaiseksi. Ei auttanut kuin lähteä kaulimaan ja taikinahan oli kuin unelma. Melkein paperin ohutta sain aikaiseksi ja ihan tavallisella kaulimellakin. Eihän tää niin vaikeeta sit vissiin olekaan!!
Ja eikun siis sarjana kaulimaan ja täyttämään ja rypyttämään. Rypytys ei ihan vielä luonnistunut kaikista parhaalla tavalla, mutta sekin on vaan harjottelu kysymys. Tein tuossa jo toisen satsin taikinaa. Pitää käydä vielä ostamassa maitoa, että saa puuroa lisää keitettyä. Tuntuu, ettei tuo 14 kappaletta riitä edes maistiaisiksi. Teen loput sit pakkaseen odottelemaan joulua. Vien nekin sitten mukanani jouluaaton herkuiksi äiskän ja iskän tykö.
Yksi onnistuneimmista rypytyksistä |
Vähän jännitti myös miten noi paistuu uunissa, kun ohjelämpötila oli 300 astetta, ja miun uuni ei lämpene kuin 275 asteeseen. Hyvin paistui. Ehkä jopa jonkun mielestä liian hyvin. Miun mielestää niiden pitää olla reilusti tummuneita paikotellen. Sillain ne on parhaita ja ihanan rapeita. Paistamisen jälkeen voitelin piirakat voi-vesi seoksella. Tosin voita ei oo meidän Prismassa ollut moneen viikkoon, joten käytin Oivariinia. Tein ohjeesta poiketen 50/50 seoksen.
Teepä seuraavan kerran pyöreät pohjat, ni rypytys vois tulla mallin mukaan. Terveisin Heli ja Liisa Lampusta heh heh.
VastaaPoista