Piparkakun makuiset marengit ja kahvi-neilikka pikkuleivät

Miun teki hirveästi mieli marenkeja jo joulun alla, mutta aika ei riittänyt niiden tekemiseen. Tai lähinnäkin siihen, että visioisi mitä tekee ylijääneistä keltuaisista. Nyt sitten kun aikaa taas on, päätin tehdä marenkeja. Ensin oli ajatuksena tehdä piparminttumarenkeja, mutta visio vaihtuikin kesken kaiken piparkakkumausteeseen. :) Teelusikallinen valmista piparkakkumaustetta vaan sekaan, niin marenkeihin tuli kiva rusehtava sävy ja jouluinen maku. Samalla pääsin testaamaan äidiltä lainaan saamaani monitoimikonetta. Ja sehän oli rakkautta ensikäytöllä!! :) Harmillisesti en vissiin ihan tarpeeksi malttanut vatkauttaa valkuaisia, kun pursottaessa kuvio hävisi ikävästi. Mutta se nyt oli ihan pikku pikku vika. :) Toinen ongelma oli, että piparkakkumauste oli sen verran vissiin rakeista kuitenkin, että ei tullut ihan ohuen ohuesta tähtityllasta läpi, joten piti vaihtaa parin millin reikätyllaan. :) Euron kokoisia marenkeja paistoin 100 asteessa n. puolitoista tuntia. Näin niistä tuli ihan hyviä. Kauhulla katselin vanhan koulukirjan paistoaikaa joka oli varmaan neljättä tuntia....hämmentävää. 

Vasta uunista otettuna, pikkuleivät mureni käsiin. 

Yli jääneistä keltuaisista tein sitten kokeiluerän gluteenittomia muropikkuleipiä, jotka maustoin keitetyllä kahvilla, n. 1,5 dl, ja neilikalla, n. 1 tl. Ohje murotaikinaan on alunperin Kinuskikissalta ja päätin kokeilla ihan simppelisti vain korvata vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Rakenne jäi vähän liian löysäksi, johtuen varmaan useammasta muuttujasta. Monitoimikoneella tehdessä, ei ole samanlaista näppituntumaa ja lisäneste olisi vaatinut enemmän jauhoja ja luulenpa myös gluteenittoman jauhoseoksen koostumuksen vaikuttaneen myös tulokseen. Pikkuleivistä tuli murenevia, mutta hyviä. Työkaveri, jota käytin koemaistajana, sanoi ettei murenevuus haittaa. Keksit ovat näin kuulemma hyvin suussa sulavia. :) Päädyin myös kokeilemaan miten taikina kestää pakastusta. Kun työhön meno aika oli sen verran lähellä, etten ehtinyt kaikesta taikinasta tehdä pikkuleipiä. Kerron sitten miten kävi, kunhan sen tuolta sulattelen seuraavaa kertaa varten. :)

Joulutunnelmaa!

Herkkuperso toivottelee hyvät joulut näin jälkikäteen, kun onnistui pitämään itsensä mukavan kiireisenä joulunalusajan. Ja aaton aattona lähdimme jo joululomille, joten en koneen ääreen enää halunnut silloin. Tässä siis vähän tunnelmia joulustamme. Joulumieli tuli kummasti vaikkei lumesta ollut tietoakaan. Onneksi sentään joulupäivänä koiria lenkittäessä vähän yritti lunta sadella, tuli mukava tunnelma. Eihän se tietenkään maahan jäänyt. 

Aaton aatto iltana oli kinkunpaisto hommat edessä ja toinen koiristamme päätti jäädä kinkkuvahdiksi uunin eteen. Vissiin se jossain vaiheessa sit tajus, että joutuu odottamaan aika kauan sen valmistumista! :D 

 Valmis kuorutettu kinkku. Oli ihan loistavan makuista ja riittävä kypsää. Itse kun pidän tosi paljon siitä, että kinkku on paistettu niin kypsäksi, että se murenee käsiin jo leikatessa!! Nyt oli just sellaista! :)

 Kahvileipä pöydästä löytyi sekä äidin että minun leipomuksia. Etualan kuivakakku on se tekemäni taateli-aprikoosi tiikeri. Sen vasemmalla puolella on hyvin pikaisesti väsätty joulukakku. Pohja oli ylijäämä koripallo kakusta ja täyte puolukka-kinuski-tuorejuusto täyte. Päällä sokeri- ja kaulintamassan jämät sekä vähän ylijäänyttä punaista marsipaania. Koristeet oli ainoat, joissa oli käytetty aikaa. :) Maku hyvä, ulkonäkö hätäinen! :D Kakun vasemmalla puolella on leipomiani snickers cookieita, jotka oli pakastamisen jälkeenkin ihan tajuttoman hyviä!! Niitä pitää tehdä toistekin!! Keskellä piparien vieressä on äidin leipomia Nutella täytteisiä kierrepullia. Tortut on myös äiti tehnyt.

Tekemäni piparilaatikko oli näköjään päässyt ns. paraatipaikalle. Eli muiden joulukoristeiden joukkoon olohuoneeseen. Toivottavasti ne malttaa sen syödäkin kun joulu on ohi! Voi olla meinaan ettei koristelut kestä ensi vuoteen säilyttämistä! :D

Myös koirakaverit sai kukin oman pakettinsa. Ainoastaan lauman pienin (mutta vanhin) on innokas paketin avaaja. Nämä meidän koirat ei oikein ymmärrä sitä jujua, miten paketit tulee aukoa. Pikkupiski ottaa ja silppuaa paketteja auki ihan silkasta silppuamisen ilosta. Vaikka paketti on jo auki, paperin silppuamine jatkuu. :D

Näiden tunnelmien perästä on hyvä toivotella onnellista ja rauhaisaa tulevaa vuotta 2012!!!

Koripalloilijan synttärikakku

Eilisen ja tämän päivän hommana on synttärikakku työkaverin pojalle. Hän harrastaa koripalloa ja oli itse toivonut koripallo kakkua sellaisen nähtyään Kakkuhelmen blogissa. Eihän siinä auttanut kuin lähteä toteuttamaan. :) Ja oon ihan tosi innoissani tästä, kun pääsee taas toteuttamaan jotain itselle uutta ja erilaista. Eilen leikkelin tosi tumman ruskeasta, melkein mustasta massasta koristeet kakun päälle. Ajattelin laittaa sankarin nimen ja iän kakun päälle. Melkein mustaa massaa sain sekoittamalla ruskeaksi värjättyä kaulintamassaa valmiiseen mustaan marsipaaniin. Jännä huomio oli, että kaulintamassassa on yllättävän hallitseva maku, vaikka seos on melkein 50/50, ei marsipaani maistu juurikaan läpi! 

Tänään aamulla värjäsin kaksi paketillista kaulintamassaa oranssiksi, että varmasti ei sitten lopu kesken. Melko rankkaa on värjätä sellaista määrää kerralla, kun en osissa viitsinyt värjätä, ettei tule sävy eroja ja siten raidallista koripalloa. :) 

 

Seuraavaksi täytemassan tekoon, toiveena oli suht perusmaut, mutta ei mansikkaa. Joten päädyimme neuvottelun tuloksena omena-kinuskiin. Paistelin samalla kaksi viiden munan gluteenitonta levypohjaa. Ne kerkesi jäähtyä sillä välin kun täytettä askartelin. Luulin, että noin kolmen litran kulho söisi ainakin puolitoista levyä, mutta pärjäsinkin yhdellä. Yhdestä uunipellillisen kokoisesta levypohjasta sain neljä kerrosta kakkuun, eli kolme täyte väliä. Yhden välin tein leikkuusta jääneistä silpareista, ajaa asiansa siellä välissä ihan hyvin, kun muutama isompikin pala oli seassa. Pohjat kostutin omena mehulla ja täytteiden päälle lisäsin myös kinuskia ihan sellaisenaan.

 Nyt tunnustan myöskin, että en tehnyt kinuskia itse. Inhoan kinuskin keittämistä, ja kaupan kinuski on aivan hyvää!! :) 


Kakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi hyytymään ja toivotaan sormet ristissä, että se kans hyytyy, eikä leviä kumottaessa kuin jokisen eväät! :D 
Kakku on kipattu tarjoilualustalle ja ainakin vielä toistaiseksi se pysyy kasassa. Annan sen vielä levätä kumottuna, mutta kulho päällä yön yli jääkaapissa, ennekö puutun siihen enempää. Kaulin vielä illalla massan sopivaan kokoon ja käärin kaulimen ympärille kelmun kanssa odottelemaan aamua. Tällä yritän välttää turhaa kiirettä ja harmaita hiuksia huomenna. 

Tältä sen piti näyttää

Aamusella kulhon alle kurkattuani huomasin ilokseni, ettei edes täytteet ollut valunut kulhon reunojen ali yön aikana. Kakku vaikuttaa siis tosi lupaavalta. Kaulitun päälisen reunat oli vähän kuivahtanut yön aikana, mutta nehän leikkautuu pois kuitenkin kun päälinen on kaulittu reilumman kokoiseksi. :) Tein valmiiksi vielä pääliseen koripallon mustat raidat. Nyt kyllä kaipasin jossain blogissa bongaamaani Craft gunia, että olis saanut helpohkosti ohutta nauhaa tuosta tumman ruskeasta massasta! Mutta ei auttanut kuin omin pikku kätösin ohentaa massaa ohueksi nauhaksi. Onneksi se sujui kivutta ja eikun massan päälle sivelemällä vähän omenamehua alle, että tarraa pintaan kiinni. Siten ohensin sen tasaiseksi siveltimen varrella. Hyvännäköinen ainakin noin levynä vielä tuo pinta! :) Koripallon pinnan ominaisuuksiin kuuluu myös pienen pienet kuopat. Kakkuhelmi oli tehnyt omaan koripallo kakkuunsa ne reikätyllalla, mutta omani oli tähän tarkoitukseen vähän vääränsorttinen joten päädyin käyttämään led-spottivaloa. Siinä kun on niitä pienen pieniä ledilamppuja monta kolmen sentin alalla, niin tuli oikein sarjana ja nopeasti kuopat päälisen pintaan. :D 



Kakun pintaan sivelen vielä ylijäänyttä jämäkkää diplomaatti kreemiä, jotta kaulintamassa tarttuu kunnolla kakun päälle, ja toivottavasti auttaa näin myös pitämään kakun kuljetuksessa kasassa. :) 


Kaulintamassaa päälle laittaessa se katastrofi sit iski. Valmiiksi kaulimani massa otti ja halkesi keskeltä kahtia. Ja taas on kämppä täynnä käsiä kun aletaan keksiä kikka kolmosia ja jopa nelosia, että miten saadaan tilanne korjattua.

 Kaulin sitten puolikkaan uusiksi ja asettelin päälle, päätin sitten vielä päälystää edellisenkin puolen uusiksi, että kuviot sattuu kohdalle. Enkä enää suht kiireessä alkanut ohentamaan marsipaania nauhaksi joten päätin maalata kuviot pintaan. Eli eikun sekoittelemaan värejä, sen mustan edelleen puuttuessa valikoimistani. Maalauksesta tuli hyvä, vaikka itsesanonkin. Siihen päälle sitten omenamehulla sivelemällä kiinnitin valmiiksi tekemäni kirjaimet ja ikä. Näin kakku on valmis kuljetukseen.

 Kulho nurin vielä päälle, niin pysyy monttuisella tiellä kasassa. Kakun saaja oli kuulemma tosi iloinen ja tyytyväinen kakkuun, vaikka päälisen liitoskohta jäi itseäni häiritsemään. Sehän se on pääasia, että kakun tilaaja ja saaja ovat tyytyväisiä. :)

Ritvan läksiäiskakut

Viime kuun lopulla tuli puheeksi, että kiinnostaisiko minua tehdä kakkuja työystävämme eläkkeelle läksiäisiin. Ja minuahan kiinnosti. Pienen kyselykierroksen jälkeen sain vapaat kädet toteuttaa kakut. Päätin kuitenkin tehdä melko perinteiset kermakakut, koska mukana tulisi olemaan myös työpaikkamme asiakkaita. 

Useammassa erässä puuhastelin kakkujen parissa tässä pari-kolme viime päivää, koska töissä on pitänyt samalla käydä. Lauantaina paistoin kakkupohjat, että ehtivät yön yli asettua ennen leikkaamista ja täyttämistä. Tein kaksi kuuden munan gluteenitonta kakkupohjaa. Sunnuntaina aamullahan ne katastrofit sitten alkoi kerääntymään. Pohjia leikatessa toisen pääliosa otti ja mureni ihan totaalisesti käsiin. Melkein meinas itku päästä. Ainakin muutama ärräpää suusta tuli.

Piti sitten päätyä pikaratkaisuihin, kun ei tuosta kalua olis saanut mitenkään päin. Onneksi oli jäänyt kolme kananmunaa pyörimään kaappiin ja perunajauhoja ja sokeriakin luonnollisesti kunnon leipurin kaapista löytyy. Eikun tekemään pikana kolmen munan kakkupohjaa. Ja vot, seitsemän minuuttia myöhemmin, oli uunituore pääliosa toiseen kakkuun!!

Sitten täyttämään. Päätin tehdä mango-valkosuklaamoussen kakkujen täytteeksi. Mango Piltti toimi oivasti tähän kakkuun, se ja valkosuklaa sulatettuna kerman joukkoon ja vähän vaniljakreemijauhetta, jota viimein maltoin ostaa kaupasta, täyte väliin ja toiselle puolelle pääliosaan yksi purkillinen ihan pelkkää mangoa. Kakun molemmat puolet kostutin appelsiinimehulla. 

Ja eikun kohti seuraavaa katastrofia. Vasta paistamani pikkukakkupohjan sain kivasti kakun päälle ja sitten toisen kakun "kantta" paikalleni laittaessa se iski: sekin otti ja murtui nostaessa käsiin. Sain sen kuitenkin nostettua sinne päin suht isona palana, joten eikun paikkailemaan. Onneksi, siis Onneksi, en ollut viskannut edellistä rikkoutunutta kakkumössöä menemään, sain siitä hyödynnettyä isoimmat palaset paikkamateriaaliksi. :) Melkonen tilkkutäkkihän siitä päälisestä tuli. Ei anneta sen masentaa, levitetään vielä päällekin ylijäänyttä täytettä. Peittää hyvin tilkkutäkin! :D

No, kakut kasattu ja peitetty virheet, jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi. Tässä välissä on mm. hyvä käydä leikkaamassa työkaverin tukkaa kaupungissa. ;D Päälystin vielä diplomaattikreemillä tasaisen pinnan molempiin kakkuihin, ihan hyvä tulos päivälle, joka alkoi katastrofina. Maanantai aamuna olikin sitten aika herätä ajoissa koristelemaan kakkuja kuljetuskuntoon. Puoli yksi piti olla jo kaupungissa, joten heräsin ennen kymmentä ihan siltä varalta, että lisää katastrofeja ilmenee. Onneksi ei, selvisin päänsäryttä aamusta. Pursottelin diplomaattikreemiä tyytyväisenä ja laitoin kakut odottamaan lähtöä jääkaappiin. Aamukahvi kupposen juotuani tajusin, ettei pursotukset ollutkaan niin nättejä kuin toivoin, ja päätin vielä tehdä nekin uusiksi. Ja hyvä että tein, näin niistä tuli paljon siistimpiä ja "arvokkaamman" näköisiä. 

Siinä vielä kuvia pursotuksista vähän joka vinkkelistä.

Sitten kakut kupuun ja autoon ja monttuista hiekkatietä kohti työpaikkaa. Himpan jännitti miten kuljetuksessa käy, mutta työpaikalle tullessa kakut oli kasassa ja ilman mitään vammoja. Loput koristeet, eli oranssit ruusut ja lehdet sekä punaisen sokerin, lisäsin vasta juuri ennen tarjollepanoa, etteivät ne sula kakun päälle. Kauniita niistä tuli sitten loppujen lopuksi. Yksinkertaisia, mutta olen tosi tyytyväinen aikaansaannoksiin. Myös muu työporukka ja itse eläkkeellelähtijä kehuivat kaikki kakkuja ja makukin oli mitä mainioin. Mie onnistuin ensimmäisissä tilauskakuissani!!!! Hyvä minä!!

Vielä lähikuva koristeista

Lahjapussukoita

 Askartelin joululahjoille pusseja, kun sellofaani tai muovipussi olisi ollut niin kovin tylsä ja ankea paketointi osalle lahjoista. Materiaalina on lahjapaperi. Ihanaa vanhan näköistä paperia. Sen muokkasin liimalla pussiksi ja piirsin tussilla ja värikynällä vähän yksityiskohtia elävöittämään pusseja! Suht helppo ja pikanen kikka tehdä helposti kivannäköisiä paketteja! :)

Karjalanpiirakoita

Oli taas aika tehdä jotain klassikkoa minkä tekemisen olen onnistunut välttämään jo monta kertaa jostain ihmeen syystä. Edes ravintolakoulu aikoina ei tarvinnut kertaakaan karjalanpiirakoita tehdä. Hämmentävää. 

Miulla oli alusta lähtien pelko persiissä, ettei niistä tule yhtään mitään. Kuullut monelta taholta, että on hankalaa saada ensinnäkin taikinaa kaulittua riittävän ohueksi ja toisekseen muutenkin olin uskossa, että näiden tekeminen on pitkällinen ja kuttumainen projekti. Teinkin taikinan ja täytteen jo muutama päivä sitten valmiiksi ja olen siirtänyt ja siirtänyt niiden tekemistä parikin päivää. Ihan siksi, että olen kammonnut ajatusta. Tänään aamulla päätin ottaa härkää sarvista ja vääntää piirakat valmiiksi, jo siksikin, että ennen joulua tämä puolitoista viikkoa on aika täyteen aikataulutettu. Aika loppuu kesken. :) 

Taikina tuntui tosi hyvältä käsiin, kun aloin jakamaan sitä palasiksi. Pelko lientyi vähän, mutta piirakkapulikan puute oli toinen mikä kummitteli takaraivossa. Saanko tavallisella kaulimella hyvää jälkeä aikaiseksi. Ei auttanut kuin lähteä kaulimaan ja taikinahan oli kuin unelma. Melkein paperin ohutta sain aikaiseksi ja ihan tavallisella kaulimellakin. Eihän tää niin vaikeeta sit vissiin olekaan!!

 Ja eikun siis sarjana kaulimaan ja täyttämään ja rypyttämään. Rypytys ei ihan vielä luonnistunut kaikista parhaalla tavalla, mutta sekin on vaan harjottelu kysymys. Tein tuossa jo toisen satsin taikinaa. Pitää käydä vielä ostamassa maitoa, että saa puuroa lisää keitettyä. Tuntuu, ettei tuo 14 kappaletta riitä edes maistiaisiksi. Teen loput sit pakkaseen odottelemaan joulua. Vien nekin sitten mukanani jouluaaton herkuiksi äiskän ja iskän tykö. 

Yksi onnistuneimmista rypytyksistä

Vähän jännitti myös miten noi paistuu uunissa, kun ohjelämpötila oli 300 astetta, ja miun uuni ei lämpene kuin 275 asteeseen. Hyvin paistui. Ehkä jopa jonkun mielestä liian hyvin. Miun mielestää niiden pitää olla reilusti tummuneita paikotellen. Sillain ne on parhaita ja ihanan rapeita. Paistamisen jälkeen voitelin piirakat voi-vesi seoksella. Tosin voita ei oo meidän Prismassa ollut moneen viikkoon, joten käytin Oivariinia. Tein ohjeesta poiketen 50/50 seoksen.

Uusi kävijälaskuri

Lisäsin uuden kävijälaskurin, koska bloggerin oma kuulemma lisää käyntejä jos klikkaa itsensä jostain tekstistä takaisin etusivulle. Katsotaan josko tuo uusi toimisi yhtään realistisemmin. Seurataan tilannetta pari päivää. :)

Kimalletta korteissa ja sormissa

Aamun projektiin kuului korttien askartelua pitkästä aikaa. Askartelin myös nimikkopipareihin ne reiät mitkä niistä uupui. Ihan sivuhuomiona vaan. Onnistui ihan hyvin paistamisen jälkeenkin terävällä veitsellä. Ajattelin siis laittaa nimikkopiparin kortin aukkoon näkymään. Samalla joulutervehdys ja pieni lahjan tapainen muutamalle ystävälle. Pidemmittä höpinöittä kuvat tulee täsä. 

Toisen kortin aukko on peitetty, koska en voi piparia siihen laittaa erinäisistä syistä! Kimalletta muuten löytyy edelleenkin ihan joka paikasta. Onneks osa jäi kortteihinkin! :D

Herkkuja ja tarvikkeita

Kävinpä tänään taas visiitillä Tiimarissa katselemassa mitä leivontatarvike valikoimasta on vielä jäljellä. Löytyi ihana piparkakku-ukko silikonimuotti. Teinkin sillä kokeeksi jo konvehteja, joista myöhemmin lisää. Toisena löysin keksimuotit painokuviolla. Jouluteemaa nekin. Ihania pipareita paistelin ja koristelin niistä.  Molemmat oli melkein puoli ilmaisia, kun ne oli alunperinkin tarjouksessa ja nyt vissiin vielä siitäkin puoleen hintaan. Ei harmita ollenkaan että tuli käytyä. Nyt on taas vähäks aikaa uutta ihmeellistä puuhaa! :)

Muutamia päiviä takaperin päätin tehdä lopusta lakritsikastikkeesta fudgea. Ja koska ton Ohoj kastikkeen ongelma oli se miun mielestä inha maku, päätin lisätä reilusti sitruunamehua. Joten tulos oli siis sitruuna-lakritsi fudget. Ei se sitruunakaan ihan kokonaan sitä pahaa makua peittänyt, mutta kuohukerma ja reilu sokeri vähän tasasi sen kanssa makua. Koostumus oli ihan totaalisen erilainen kuin aiemmin tekemissäni minttusuklaafudgeissa. Nämä oli jopa vähän sulavia ja pehmeitä, kun taas ne toiset lohkeavia ja murenevia, ehkä jopa hieman kuivakoita. (Ei tosin pahalla tavalla.) Tänään kokeilin tehdä vanilja-rommifudgea. Ongelmia oli ilmassa haisteltavissa. Massa ei alkanut saostumaan pitkänkään keitämisen jälkeen. Alkoi melkein jo kiukuttamaan koko touhu, eikä se vuokaan kaatamisvaiheessakaan ollut saostunut senkään vertaa. Nyt kun se on tuolla ulkona jäähtymässä, odottelen mielenkiinnolla tulosta, tai tuleeko sitä lainkaan.
*Edit* Ei tullut vanilja-rommifudgesta mitään. Aamulla keittelin sitä vielä himpan lisää ja sain aikaiseksi toffeeta! :D Mutta sekään ei ihan käyttistä ollut, koska ei pysy kuitenkaan muodossaan, vaikka suht kovaa onkin. Täytynee keksiä jotain kehittävää variaatiota siitä! Tein aika ronskin satsin tota massaa, ja sitä on vielä puolet siinä tosi löysässä muodossa ja sen aion käyttää joulun täytekakun väliin puolukoiden kanssa. Eli kyllä mie ne johonkin käytän! :D

Lahjahommat myös edistyy hyvin. Piparilaatikot alkaa siis saamaan täytettä. Eilen oli maailman huonoin aamu, jota päätin parantaa, yllätysyllätys, leivontahommilla. Tein  riisimuronamuja, jotka on jo klassikoita. Nepä olikin ihan tosi hyviä pitkästä aikaa. Pienellä vaivalla saa paljon herkkua. Rasvaista herkkua, mutta enikeis hyviä! :) Toinen laatikkoon päätynyt herkku oli jouluiset rocky roadit, jotka bongasin jostain blogista. En aiemmin ollut näitä tehnyt, joten päätin että on aikakin jo tehdä. Taas kerran helppoa nopeaa ja hyvää. Ainoana muutoksena muistiin itselle, että näissä pitää käyttää tumman suklaan sijaan ehdottomasti maitosuklaata. Ehkä jopa 50/50 maito- ja valkosuklaata. Näin niistä tulis ihanan äkkimakeita herkkupaloja! :)

Nyt niihin pipariukkomuotteihin. Rommirusina valkosuklaakonvehdit!! Nom!! Tällä kertaa suklaa ainakin temperoitui kunnolla. Temperoin sen nimittäin sellaisenaan ensin mahdollisimman oikeaan lämpötilaan. Sitten lisäämään rommirusinoita sekaan. Samalla hetkellä kun kaadoin rusinat sekaan, tajusin niiden olevan hieman huoneenlämpöä viileämpiä. Kiire tuli saada suklaa muotteihin, kun se alkoi jähmettyä aika nopsaan. :D Kiireestä huolimatta homma sujui ihan bueno. Vähän rusinoiden takia jäi koloja pintaan, mutta maku ratkaisee, ja se onnistui! Pinnalla on pikeeristä "housut ja paita" jotka meni vähän sinne päin pursottaen. Nämä meneekin kotiväelle jouluherkuiks, joten ei ole niin vakavaa. :)

 Painomuotilla tein sitten lumihiutale ja kuusi pipareita. Nämäkin ainakin osa näistä päätyy lahjapaketteihin ja piparilaatikon kavereiksi ilostuttamaan muutaman ystäväni joulua. Saajat pysyköön vielä yllätyksenä, koska ne saattaa pian lukea tätä. :D Punainen pikeeri oli sanonut valitettavasti jo sopimuksensa irti, mikä ei yllättänyt, koska sehän on tehty jo varmaan kuukausi takaperin. En tohtinut käydä tekemään uutta, joten niillä piti pärjätä mitä on. Valitettavasti myös valkoinen pikeeri oli aika lailla finaalissa joten kuusimuotin alareunassa lukeva happy holidays jäi spritsaamatta. Olis kyl ollu ihan tosi bueno. Ihan kivoja nuo on noinkin. Laitoin kuusien valkoisen "koristenauhan" päälle punaista sokeria, jotta sain vähän jouluista kimalletta kekseihin!

Yrityksenä on tässä eilen ja tänään ollut myös glögimarmeladit. Ja viime joulun alla glögikiillettä tehdessä tuli huomattua, että glögi on aika nihkeetä hyytymään. Enkä sit visiin kuitenkaan ottanut opikseni, koska nyt painin saman ongelman kanssa. Pari satsia tehtyäni, kumpikaan ei ole hyytynyt kunnolla leikattavaksi. Pitää pohtia tässä nyt vaihtoehtoja. Pakko saada nimittäin homma pelaamaan, että saa rakkaalle mummolle ja isälle marmeladeja jouluksi. Molemmat kun on ihan hulluja vihreiden kuulien ystäviä. Ja itsetehtyhän on paras. Kun vaan onnistuis!! :D

Marmeladit kuivumassa

*Edit* Ei onnistunut glögimarmeladit, se jäi kaikkien yritysten jälkeen vaan hyytelöksi. Taidanpa siis pakastaa sen ja käyttää ensi jouluna täytekakun väliin sen hyödyksi. Mutta opittiinpa tästäkin jotain uutta. :) Tein sitten tänään omenasoseesta marmeladimassan, ja jopas jotain, sehän hyytyi kivasti!! Se vielä lepäilee muotissaan tovin ja kohta alan leikkelemään sitä palasiksi kuivumaan. Näin iskä ja mummo saa herkkua jouluksi! 

Marmeladit sokeroituna ja valmiita pakattavaksi

Nyt on kaapit ja pakkaset täynnä kaikenmoisia herkkuja. Joulua ja ystävien ilahdutamista odotellessa!!!