Kurpitsoja, pöllöjä, kieloja ja hilloja

Halusin päästä kokeilemaan taitojani keksien koristelussa. Ja syksyisen teeman mukaisesti päätin tehdä jotain aiheeseen sopivaa. Parin päivän projekti, mutta oli hauskaa. :) Selkä ei tosin tykkää noista työskentelyasennoista pidemmän päälle. Pitänee seuraavaan kotiin hommata korkeampia pöytiä! :D

Pellillinen kurpitsoja

Lakkojen lehdet (isommat) vähän on mitä on, koska en lähtenyt vielä hifistelemään, ettei käy vahinkoja. Mutta itse lakkoihin olen tyytyväinen ja pieniin lehtiin.

Kielot päätin tehdä jo kukkineiksi, tässäkin vähän oikastakseni ja helpottaakseni haastetta. Kivampia olis varmaan tullut, kun olis viitsinyt tehdä kukkasia. 

Pöllöt olikin sitten astetta kovempi haaste. Monta väriä ja monta työvaihetta. Ja sen ovat kyllä näköisiäkin! :) Mutta kyllä ne itselle kelpaa tässä vaiheessa koristelu-uraa! :)

Kaikki keksit on tehty Mansikkamäen Eben fantasiapipari ohjeella. Tosin itse käytän kuohukerman sijaan yleensä maustamatonta jugurttia, koska jääkaapissa yleensä ei sitä kermaa satu olemaan juuri silloin kun inspiraatio iskee. Tällä kertaa ei myöskään kaapissa ollut manteliaromia, eikä lähikaupat sitä myy, joten maustoin keksit sitruunamehulla. (Imeytin n. puolikkaan sitruunan mehun sokerin sekaan.) Osa pipareista vähän kärähti (edelleen sama ongelma sen ajan seuraamisen kanssa :D), mutta ei niin pahasti, että olis tarvinnut viskata menemään. :)

Perunalepuskoita ja jänniä juttuja jääkaapissa

Piti ryhtyä leipomaan jotain käntyn tynkää, kun oli koirat haistanut pöydältä leipä pussin sillä välin kun kaupassa kävin. Meni leivät siis parempiin suihin! :) 

Ystäväni tekee hyviä perunalepuskoita ja maanantaina hänen luonaan vieraillessani näin hyvän niksin kyseisiin leipomuksiin. Oonhan toki ennenkin tehnyt lepuskoitakin, mutta en vaan jotenkin edelleen pärjää ihan perusleivonnan kanssa. Nyt tuli hyviä meinaan näistä!!! Kiitos siis Sailalle esimerkeistä!! <3

Sitten niihin jänniin juttuihin jääkaapissa! Innostuin leipomaan keksejä tänään, kun tahdoin päästä harjoittamaan taas pursotustaitojani! Pitkään mietin, että miten saan pikeeripursottimet sijoitettua jääkaappiin, niin ettei ne leviä pitkin kaappia tai jotain kippoa ja että saan pussiin leikatun pursotusreiänkin suljettua! Pyykkipojat muodostui aika hyväks keksinnöks. Oli meinaan hauskannäköistä kun oli neljä pussia paraimmillaan roikkumassa hyllynreunasta! :D

Pullataisto vol ??? ja erä 2 riisipiirakoiden kanssa

 Pitkästä aikaa teki mieli taas leipoa pullaa. Taikina oli tälläkin kertaa ihan jees, mutta maku ei sit ollut ihan niin hyvä kuin edellisen kerran. Joku siinä menee vaan pieleen joka kerta. Tai sit oon vaan liian kriittinen pullani suhteen! :)

Toisiin pulliin tein mustikkahillo-vaniljakreemisilmän ja toisiin ihan perinteisen voisilmän. Kyllähän nämä tuntui kelpaavan. :)

Viimeisen pellillisen onnistuin polttamaan, kun tässä asunnossa ei ole sitä ajastinta tuossa uunissa. Ja olin jo ihan autuaasti uppoutunut jonkun turhanpäiväisen tv-ohjelman syövereihin tuoreen pullan ja maitolasillisen kanssa. Onneksi ne ei ihan syömäkelvottomiks palanut. JA onneks mie olen tumman pullan ystävä!! Oli meinaan pitkästä aikaa ihan miun makuisia pullia! :)

Otin myös uusintaerän riisipiirakoiden kanssa. Maussahan ei viimeeksikään ollut mitään vikaa, eikä tälläkään kertaa. Ongelma onkin se rypytystaito. Viimeisimmistä alkoi muodostua tällä kertaa jopa ihan tunnistettavia! :) Vähänhän tuo vielä harjoittelua vaatinee!! :D

Valkosuklaa-banaanikakku

Banaanit oli jotenkin kummallisesti jäänyt syömättä sellaisenaan, joten piti alkaa leipomaan pitkästä aikaa!! Ja kyllä kannatti!

Ohjeen löysin Cebicin keittiöstä, mutta tapojeni mukaan muokkasin ohjetta lennosta. 

Laitoin 2 tl soodaa, koska käytin kerman tilalla piimää. Myöskin lisäsin hieman piimän määrää, koska banaaneja käytin kolme. 100g voisulaa oli riittävä määrä. Ei tullut liian rasvainen, eikä liian kuiva. Sitä tosin en osannut edes pelätä, koska banaani kosteuttaa todella hyvin. Lisäksi laitoin vielä noin 250 g (eli tosi reilulla kädellä) ronskia valkosuklaa rouhetta.

Tuli muuten hyvää. Kelpasi avomiehellenikin, joka harvemmin mitään leipomuksiani (makeita) suostuu syömään! :)

Huomion arvoista oli myös se, että vaikka taikina joutui tovin aikaa seisomaan vuoassa, ei se hävittänyt kuohkeuttaan!

Kylillä kuvaamassa

Tääläpäin on paljon lopetettuja liikkeitä...

...ja muita rakennuksia

Kylänraitti

Koulu

Maalaisidylliä, keskellä kaupunkia

Naapuri halusi ilmeisesti antaa mielipiteensä